Niin se vaan on että korttiaskartelu vie mennessään. Innostuin kokeilemaan kirjakorttien tekoa tätini kauniiden teosten myötä. Idea on ihana, kortti ja lahja samassa. Korteistahan saa tehtyä tarpeen mukaiset. Nämä kätkevät sisälleen vaikka pieniä suklaakonvehteja. Leimailua en ole vielä kokeillut, mutta eiköhän senkin aika tule.

 

Ja aina on jotain tehtynä langastakin... tosin neulepuikot on unohdettu kun huomasin virkkaamisen olevan paljon mukavampaa jo siitä syystä että työ ei kärsi keskeytyksistä yhtälailla kuin neulominen. Kevättalvella kävin jälleen kädentaitomessuilla tuhlaamassa rahojani ihaniin lankoihin. Uutta vauvaa odottaakin pirteä uusi virkattu peitto. Tätä oli todella miellyttävä tehdä, lanka kun on liukuvärjättyä, niin ei tarvinnut jokaista kerrosta virkata eri langalla eri värien saamiseksi. Ja palat virkataan yhteen työn edetessä, eli 148 palan yhdistäminen ei ollut homma eikä mikään. Voisin jopa ajatella tehdä isoa torkkupeittoa tällä kuusikulmiotekniikalla.

Ihanaa kesää kaikille, Heluna

Eipä ole tullut viime aikoina mitään tänne postattua, vaikka tehty on kaikenlaista. Hiukan on kyllä työ rajoittanut mahdollisuuksia, mutta aina silloin tällöin jotain syntyy. 

Uusin juttuni on pojille tehty lokerojoulukalenteri, jonka värkkäsin marketista hankitusta puulokerikosta. Maalasin ja pinnoitin skräppipapereilla. Leimailin kuvia pintaan ja värjäsin taustaa leimamusteilla. Kalenteri on nyt käytössä kolamtta päivää ja sieltä tulee päivittäin tonttuviesti, jossa kehoitetan tekemään joku jouluun liittyvä juttu. Ongelmaksi on vain muodostumassa se, että vanhempi poika herää aamulla ennen kuutta avaamaan laatikkoa ja koska ei osaa vielä itse lukea, herättää vanhempansa tätä tointa varten. 

 

Loppuun vielä talvinen synttärikortti jollekin prinsessalle. Ja KYLLÄ, tavutus on taiteellisista syistä päin seiniä, enkä ole vain luki-vikainen. 

Monta keskeneräistä työtä on tullut valmiiksi, yhtenä niistä tämä villatakki, jota varmaan neuloin ainakin neljä kertaa, kunnes olin tyytyväinen. Viimeisimmän purkauksen aiheutti tuttavan kommentti "tulee ainakin lämmin takki". Siksipä purin, suurensin puikkokokoa ja tein ilmastoituvan reikämallisen.

 

Sukkia syntyy aina, olen tehnyt jokusia, joissa palmikko takana. 

 

Olen käynyt syksyn kudontakurssia ja se jatkuu keväällä. Syntynyt on poppana ja tällaiset matot. Niissä opettelin ruusukas-kuvion tekemistä. Pikkuhiljaa kangaspuut tulevat tutummaksi ja siinä kutoessa tulee haaveiltua, että sellaset olisi kotona...Paljon olisi ideoita ja keskeneräisiäkin töitä, sääli, että aika on rajallista. 

Kaikille värkertämisen iloa! Aion aloittaa (taas) joululahjojen teot tammikuussa. Josko jonain vuonna ehtisi saamaan ajoissa valmiiksi. Tai edes alkuun.

Late

Kävin ystävien luona kylässä ja kahviteltiin ihanassa auringonpaisteessa ulkona. Tuulenpuuska pelmautteli pöytäliinaa ja tuli puheeksi pöytäliinan painot, joita ei siis ollut... ja niinpä tästä kahvituokiosta poiki hauska (ja edullinen) idea, vaikka seuraavaa kyläreissua varten tuliaisiksi.

Jälleen hyödynsin puuvillalangan jämiä joista siis virkkasin kivien ympärille "kuoren". Verhonipsuja olin joskus ostanut reilummin, joten ylimääräisiä löytyi nyt tähän käyttöön. Ja kiviä nyt löytyy ulkoa mistä vaan.

 

Ompelin painoille myös pikkuisen pussukan, jämäkangaspaloja hyödyntäen.

Heluna

Viime syksynä kokeilin uutta trendiä, nimittäin tuunausta... Tätini oli pelastanut roskistuomion saaneen avainkaapin serkkuni muuton myllerryksestä, ja kaappi päätyi äidilleni. Tosin se oli jotain vailla päästäkseen seinälle ja käyttöön. Ja tällainen oli kaapin muuttumisleikki:

Eli ensin hioin santapaperilla lakkapinnan pois. Sitten tein kaappiin kolhuja ja kulumia mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla (mm. hakkaamalla vasaralla, kivillä ja raapimalla uria ruuvarilla jne.), eli yritin saada siitä vanhan ja kuluneen näköisen. Sitten maalasin kaapin tummanruskealla pohjavärillä ja tuhrin kulumakohtia kultaisella askartelumaalilla. Ja lopuksi kaappi sai "likaisen valkoisen" pintamaalin. Viimeistelynä otin taas hiekkapaperin käyttöön ja hioin maalia pois kulmista ja kulumakohdista. Nyt se näyttää tältä :

Avainkaappi komeilee nyt uutuuttaan (tai vanhuuttaan) mummolan eteisen seinällä!

Uusvanhaan teemaan sopien tein nostalgisen syntymäpäiväkortin isäni siskolle. 70-luvun valokuva päivänsankarista on skannattu ja tulostettu tavalliselle paperille.

Tulisi pian jo kevät ja sulaisi lumet että pääsisi metsään keräilemään koivunrisua... Kokeilin risutöiden tekoa viime syksynä ja oi miten ihanaa puuhaa se onkaan. Ehkä lisää myöhemmin ; )

Heluna